Kirjoittelin joskus yhtä kurssia varten vähän kasaan jonkinlaista analyysiä Benjamin Zephaniahista sekä dub poetrystä. Dub poetry on esitettyä runoutta, vähän niinku, dancehall-meiningeissä. "Dis poetry is designed fe rantin' / dancehall style, bigmouth chanting", kuten Benji itse runossaan Dis Poetry toteaa.
Noh, dub poetry on vaan ylipäätään aika kesäistä ja Zephaniahin itsensä esittämä Money sopii aika hyvin poliittiseen tilanteeseen koska 1) dub poetry on nimenomaan poliittisesti kantaaottavaa ja aktiivista tai ainakin sen harjoittajat usein ovat ja koska 2) hallitusneuvottelut menee ihan putkeen.
Eräällä oppikirjan nauhalla oli joku perus cockney-jamppa lukemassa tuota ääneen, mikä kuulosti vähintäänkin ääliömäiseltä, joten tarjosin nuorille oppitunnilla myös Benjin itsensä lukeman version. Lienee sanomattakin selvää kumpi herätti enemmän tunteita jopa yleensä niin lakonisissa lukiolaisissa ja sai valtaisan suosion.
Tä nyt ei millään liittynyt musiikkiblogeiluun - ja sekös on virkistävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti